Mikäli omaisena, naapurina, ystävänä tai hoitohenkilökuntaan kuuluvana huomaat väkivallan tai muunlaisen kaltoinkohtelun merkkejä, ota asia puheeksi sensitiivisesti mutta rohkeasti.

Asiallinen ja ikäihmistä kunnioittava keskustelunavaus on ensimmäinen askel. Turvallisin keskustelun tapa on kertoa omista tunteista ja ajatuksista, joita tilanteeseen liittyy. On parempi kysyä kuin olettaa asioista, jotka liittyvät keskustelukumppaniin ja hänen tilanteeseensa.

Vaikka läheisesi ei tunnistaisikaan väkivaltaa elämässään ja kieltäytyisi avusta, tarjoudu olemaan tukena tarvittaessa jatkossakin, jos se on sinulle mahdollista. Joskus asioiden kypsyttely omassa mielessä vaatii aikaa.

Auttamisessa ja tukemisessa kohtaa ikäihminen ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittavasti ja takaa turvallisuus. Usein kaltoinkohtelija on ikäihmiselle läheinen ja rakas tuomittavista teoistaan huolimatta. Auttamiselle ja tukemiselle on annettava aikaa, mutta jos kaltoinkohtelu uhkaa henkeä ja terveyttä on toimittava heti.

Vaikka huolesi ilmaiseminen ja apusi tarjoaminen eivät johtaisikaan mihinkään, sinulla on syytä olla tyytyväinen omaan toimintaasi; olet tehnyt sen, minkä toinen ihminen voi tehdä toista tukeakseen. Loppujen lopuksi kaikki valinnat – kuten päätös avun hakemisesta – kuuluvat henkilölle itselleen.

Kahdenkeskisesti tapahtuvan huolen ilmaisemisen lisäksi nykyisin voi ilmaista huolensa toisesta ihmisestä myös viranomaisille. Heillä on velvollisuus selvittää ilmoituksen kohteen elämäntilanne.